poitsu on ollut nyt poissa koulusta, ei lintsannut, vaan ihan on lääkärillä käyty jo neljä kertaa nyt vajaan kolmen viikon kuluessa ja tauti ei hellitä
Mykoplasma ja inektioastma.
näin on todettu verikokein ja muuten tutkimalla, lääkitys on tuhti antibiootti ja astmalääkkeet; avaava ja kortisoni, yskänlääke.

antibiootti on sellainen jota määrätään keuhkokuumeeseen ja sen sellaisiin, eli ei ihan perusflunssan antibioottikirjoon kuuluvaa.
kuumekin on mitattu siten että poitsu ei ole mittaria päässyt patterinputkissa lämmittelemään ja kyllähän keuhkojen vinkumisen kuulee ihan kun korvan likelle rintaansa laittaa.
yskä on voimallista ja kun kävelee talon päästä päähän, niin hengästyy ja kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Väsynyt ja väsyy helposti, ei ole montaa tuntia kerrallaan hereillä. Ei ole pahemmin jaksanut edes riihitä, eli on siis kipeä...

kuitenkin - on tunne siitä että koulussa luulevat pojan olevan vaan jonkin muun syyn takia pois....

en kyllä itsekään tajua mistä moinen, ehkä tekstiviestistä opettajalta jossa kerrottiin poissaoloja olevan yli 120tuntia jo tälle syksylle ja että koulumenestys kärsii...eihän se nyt ihme ole, ei voi odottaa ihan samanlaista osaamista kuin niillä jotka tunneilla ovat mukana olleet mutta jotenkin jäi sellainen maku suuhun että kouluun pitäisi ampaista oli kunto mikä vaan vaikka kyllä viestissä lukikin että terveenä vasta kouluun.

ihan kuin en itse olisi, taikka kotiväki yleensäkään, huomannut että poika on kotona eikä koulussa ja että silloin kun on kotona, syntyy kouluun poissaoloja...
viime viikkoisessa palaverissa rehtorikin sanoi että "poissaoloja on niin paljon että luokallejäämismahdollisuutta pohtia täytyy ja että lastensuojeluilmoitus tehdään poissaolojen takia - mistä ne sitten pojan kohdalla johtuvatkin"
                                    - jäi jotenkin rivien väliin asiaa...enkä oikein ymmärrä mitä tekemistä lastensuojelulla on siihen että lapsi   on saanut tarttuvan keuhkoinfektion?

ei ole aina kyllä helppoa olla vanhempi, mutta kyllä terveys menee koulun edelle, se on ihan varmaa vaikka miten pohtisivat "elämänkatsomustamme"...

poika tervehtyköön ja sitten kouluun, onhan läksyjä tehnyt sen minkä jaksaa vaan ei kauheasti ole jaksanut, eikä ole mistään viitsimisestä kiinni vaan kyllä silloin kun kipeänä on hereillä pari tuntia kerrallaan, on tärkeää syödäkin ja olla muuten vaan "pystyssä" saati heti läksyjen kimppuun kun silmät hiukan raottuu.
stressikin jo estää parantumista jos sellaiseen alkaa.

eilen laitoin tekstaria opettajalle että jos tarvitaan erillinen lääkärinlausunto tilanteesta niin sellaisen toki pyydän mutta koulu maksaa sen sitten..vastausta ei ole kuulunut.
tämä on muuten sellainen asia jota ei tule mietittyä aina, lkrin lausunnothan maksavat ja esim. jos lapsi tarvitsee liikunnasta vapautuksen niin vanhemman sana riittää - tai pitäisi riittää...ei siihen lausuntoja tarvita ja jos tosiaan tarvitaan niin huoltaja sellaisen pyytää - ei koulu, ja koulu maksaa - ei vanhemmat. Näin on näreet ja näppylät!

hitsi kun tuli annettua reksille poitsun saama lausunto adhd yms jutuista joka oli hoitotukea varten laadittu, annoin palaverissa sen rehtorille kun ihmetteli kun ei ole "sieltä vaasastakaan mitään tietoa meille tullut" (oli soittanutkin hoitavalle lkrille ja kysellyt mikä poikaa oikeasti mukamas vaivaa...eihän lkri voi sanoa sellaisia asioita kun on vaitiolovelvollisuus..) ja annoin sen lausunnon, ajattelin että laittaa siitä kopion hannun papereihin mutta kas - kas... tää otti nipun ja liisi kopiokoneelle ja tullessaan palautti alkuperäisen minulle ja kysyi muilta: "ketkä kaikki haluavat nyt tästä kopion, otin ainakin opettajalle ja erityisopettajalle omat" ... ?!??!?
huh, hitsi kun olin jo siinä vaiheessa kun palaveri oli muuten melkein ohi, ihan puhki, siis tää mun perustautini pilkisteli jo esiin ja voimat ihan fyysisesti niin "kaput" kuin vaan voi ja siihen menee koko keskittyminen taikka ainakin iso osa kun sille päälle keho päättää itsensä heivata niin en sanonut mitään. onneksi siihen asti oli kaikki suht hyvin itsellä ja pysyin kyllä kärryillä mistä oli puhetta ja sain omatkin mielipiteeni esille tuotua mielestäni ihan hyvinkin vielä.

mutta harmittaa tämä pojan sairastelu nyt, eikä saisi tällälailla harmittaa - riittäisi kyllä että harmittaa ihan äitinä, vanhempana pojan sairaus ja siitä tervehtymistä odottaisi ja tekisi kaikkensa että parantuisi todellakin, ei tähän enää tarvitsisi alkaa pohtimaan koulun poissaoloja ja stressaamaan, saati syyllistämään itseään niistä kun ei niille nyt tässä hetkessä mitään voi - asiat ovat vaan nyt näin, tää on tätä nyt ja sillä siisti.

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä - ennemmin tai myöhemmin ja tässä tapauksessa pitäisi olla se "myöhemmin, edes hiukan myöhemmin" jotta saisi rauhan edes sairastaa...mielenrauhan.

mietintämyssy päähän, kysymyksiä seuraa:





>
> MIKSI
> pizza toimitetaan nopeammin asiakkaalle kuin ambulanssi
> saapuu perille?
>
>
> MIKSI ihmiset tilaavat
> tuplajuustohampurilaisen, suuren annoksen ranskalaisia ja
> cola LIGHTin?
>
>
> MIKSI ostamme hot dog -makkaroita 10:n pakkauksissa ja
> sämpylöitä 8:n
> pakkauksissa?
>
> MIKSI naiset laittavat ripsiväriä aina suu auki?
>
> MIKSI sana lyhenne ei ole lyhyempi?
>
>
> MIKSI täytyy käyttää Käynnistä-valikkoa, kun haluaa sulkea Windowsin?
>
> MIKSI kissanruokaa ei ole hiiren
> makuisena?
>
> MIKSI koiranruoka-tölkissä lukee: entistä parempi maku -
> kuka sen on testannut?
>
> Kaikkihan tuntevat lentokoneiden
> mustat laatikot, jotka pysyvät aina ehjänä...MIKSI
> lentokoneita ei valmisteta
> samasta materiaalista?
>
> Kun kerran lentäminen on niin varma tapa matkustaa... MIKSI
> tulohallin nimi on terminaali?
>
> MIKSI painat
> kaukosäätimen nappuloita lujempaa, kun patterit ovat melkein tyhjät?
>
>
> MIKSI pesemme käsipyyhkeitämme: eikö kuitenkin asia ole
> niin, että
> kätemme ovat puhtaat, kun kuivaamme ne pyyhkeeseen?
>
> MIKSI
> Kamikaze-lentäjät käyttivät kypärää?
>
> MITEN kyltti 'Nurmikolle
> astuminen kielletty ' on saatu keskelle nurmikkoa ?
>
> Kuka ihmisistä keksi, että lehmistä saa maitoa... - mitä ko
> paikasta alunperin etsittiin ja miksi?
>
> MIKSI Nooa ei lyönyt hyttysparia
> kuoliaaksi?
>
> MIKSI lampaat eivät juokse sateella sisään?
>
>
> MIKSI laitoksilla ja paikoilla, jotka ovat 24 tuntia
> vuorokaudessa auki, on ylipäänsä lukot?
>
> Jos hymyilit lukiessasi edes kerran
> tätä viestiälukiessasi, sinun täytyy lähettää tämä viesti
> kaikille, joiden haluat myös hymyilevän.
>
> JA MUUTEN, MIKSI Jumala on antanut
> miehille sekä aivot että munat, mutta ei tarpeeksi verta
> niiden käyttämiseen yhtä aikaa??

tässäpä tämä. viikkoa valoisaa kaikille ja olkaahan terveinä, siis ilman nassutauteja sun muita juttuja eikös vaan.
meillä on velä poitsu kipeänä, soittelin jo terveyskeskukseen ja sain pävystysajan hälle, kävi uskomaton tuuri kun pääsin läpi jo aikaisin, oli kyllä kahdeksasta asti kännyssä automaattinen soitontoisto päällä mutta silti, aika nopsaan täti sieltä vastaili.
poitsu on ollut viime viikon perjantaista asti kuumeessa tosiaan ja yskä on aikas kauhean kuulloista
no, pääsee sentäs lkriin. on vaan sellainen pikku ongelma kun hällä on tuo adhd ja asperger juttu niin on aina suu hymyssä, aivan sama mitä tapahtuu vakka vasaralla iskisi sormeensa niin suu hymyssä huutaa, itkee ja nauraa samaan aikaan.
niin jotta kun lkriin menee ja vaikka on kipeänä niin se kehon kielihän normaalisti merkitsee pajon ja jos poika on hymy huulilla ja hyväntuulisen näköinen vaikka silmät kiiltää kuumeesta ja yskä sattuu rintaan niin sitä vieras kyllä erehtyy luulemaan ettei se nyt kuitenkaan niiiiin kipeä ole - äitinsä vaan hössöttää...mutta kun tuota omaa poitsua itse katsoo niin kyllä sen huomaa että kipeä on aika lailla, tuntuu vaan nololta poikaa kohtaan muistutella lkrillekin että katsoppas nyt mitä on perussairauksissa ja mieti voiko tuohon hymyyn luottaa terveen merkkinä..siis muuten kyllä voisi sanoa mutta kun poika on siinä vieressä niin hälle taas tulee tuntu että hän tekee jotain väärin ja ei siitäkään hyvää hytky..vaan pakkohan se on sanoa jos alkaa näyttämään sille että ei mene todesta tuo tauti lkrille.
taidan kirjoittaa lapun ja antaa sen ensin lkrille luettavaksi, josko sillai menisi paremmin perille...pojalle vois sanoa vaikka että kirjoitan vaan muistiin mitä oireita on ollut ja on helpompi antaa sellainen lkrille että muistaa sanoa sitten kaikki - taikka jotain...
siis eipä tällaistakaan tilannetta ole vielä tullut kun ei ole Hannu sairastellut sillai että lkriin asti olisi monestikaan tarvinnut mennä, tosin ihan vauvana mutta vauvahan saa olla minkätuulinen melkein hyvänsä, kyllä aikuisen ihan pienestä pitää itse muutenkin huomata mikä on vialla kun ei itse osaa sanoa vielä mitään.
eikä poitsu näyttele mitään, siis hältä ei onnistu olla hymyilemättä oleminen vaikka olisi vakavaakin asiaa toimitettavana.
siinä se muuten menee metsään opettajienkin mielikuvat siitä että " Hannulla on aina asiat niiiin hyvin ja on iloinen"...viime lukuvuoden opettajakin sanoi että "kyllä minä tunnistan onko poikalapsella hymy vai itku kasvoillaan"...vaan ei taida tietää silti mitä hymyjen takana milloinkin on.
se on aika vaikeaa kyllä, näin sitä huomaa tapaus tapaukselta miten paljon kehonkieli vaikuttaa ympäristöön.
onhan niitä sellaisiakin ihmisiä jotka ovat aina nyrpeitä ja suu mutrussa ja kaikki olettavat että sillä on aina kaikki huonosti, ei sitä tule ajateltua että sillä ihmisellä saattaakin olla vaikka kuinka kivaa muttei vaan osaa näyttää sitä kehonkielellä.
ihan läheisethän sellaiset erikoisuudet oppivat tuntemaan mutta kyllä saattaa aikaa ottaa heillekin ja useinhan on elämässä justiinsa sellaisia yhtäkkisiä tapaamisia joissa ei toinen osapuoli tapaa henkilöä kuin kerran silloin tällöin ja saa aina väärän kuvan siitä "todellisesta" ihmisestä, kaupassa, lkrissä, rehtorin kansliassa jne.
joku opettaja opettaa esim. vain pari tuntia viikossa isoa luokkaa ja ei opi koko kouluaikana tuntemaan sitä oppilasta joka aina näyttää olevan iloinen että siinä hymyn takana saattoikin olla vaikka mnkälainen ahdistus..
poitsusta olen koululle sanonut kyllä että mitä enemmän kikattaa ja nauraa - sitä isommin saattaa asiat olla poskellaan, mutta vastaukseksi on aina tullut että "Hannu on niin iloinen, ei hänellä voi olla mikään huonosti"
että sellaista oli mielessä tänään aamutuimaan, taikka onhan tässä jo koht pv puolissa..

It has been proved that showing affection strengthens growth and positive development in people. We all need physical contact to feel good, and one of the most important ways of physical contact between two people is hugging. Who does not need cuddles in this society that is becoming ever colder, more competitive, that compels us to be more individualistic, more personal-goal oriented...? When we hug, we receive an energy feedback. We bring life to our senses and reaffirm the trust in our senses. Sometimes we CANNOT find the right words to express how we feel, and then hugs are the best way to say it. We need four hugs a day to survive, eight to preserve ourselves, and twelve to grow. A hug makes you feel good. The skin is the biggest organ we have and it needs a lot of love. A hug can cover an extensive part of the skin and provides the massage you need. It is also a way to communicate. It can convey messages for which you have no words. We can always resort to the universal language of hugs. The Power of Hugs
Hugging achieves many things that you might never have imagined. For example:

• It feels good
• It dissolves solitude
• It defeats fear
• It opens the door to sensations
• It improves self-esteem (wow, he or she wants to hug me!)
• It encourages altruism (I can't believe it, but I want to hug that person)
• It delays aging (those who hug age more slowly)
• It helps reduce appetite (we eat less when we are nourished with hugs and when our arms are wrapped around others)

More benefits from hugs:

• It is environmentally friendly (it does not damage the environment)
• It preserves energy
• It is portable and requires no additional machinery
• It does not require a special place to do it (an adequate place to hug)
• In any place such as a conference room, a church or a football field
• It makes happy days even happier
• It gives us a sense of belonging
• It fills the void in our lives
• It is still effective even after the hugging has finished
• It strengthens and increases our ability to share
• It harmonizes the hearts of friends

Hugging creates some form of addiction to tenderness, to altruism, to happiness...

Just as laughter, it is highly contagious! Whatever your hug may be, let it always come from the heart, not from the mind.
Come up with new ways of hugging.
Give your hugs interesting or funny names.
Become a full-time "hug therapist."
Be always ready to offer a hug to someone.
Observe the other person and always be careful of his or her personal space.
Do not try to impose your vision or philosophy on others.
A hug does and says very much.
Hug your friend, your loved one, your kids, your parents, your pet...

En ajanut kieltoa yksin

huoh, tällaista tämä sitten on, en koko juttua tiedäkään mutta tästä pätkästä ainakin sai sellaisen käsityksen että jos suomalaisesta koulusta luokkahuoneesta pyytäisi poistamaan jonkin uskonnollisen asian joka on vain ja ainoastaan ev.lut. tyyppiä niin ko. kohuko nousisi? ainakin yhdessä koulussa oli tapana raamattu olla pöydällä ja sitä kävi opettaja aamuisin ja päivän mittaan läpi - ilmeisesti aina kun oli sellainen hetki itsensä mielestä..(tässä krusifiksi asiassa tosin oli maan laajuisesta tavasta pitää symbolia esillä, ei yksittäisestä asiasta).
itse asiassa lapsihan ei voi ympäristön paineelle yhtään mitään ja esim. koulu jossa aamunavaus ja koululuvuosi muutenkin tarkastellaan liki päivittäin raamattuun verraten "mitä Jeesus teki tänä vastaavana aikana ja miltei päivänä" niin onhan sekin jo aikamoista tuputtamista kun koulussa opetetaan että näin ja näin uskotaan jne jne koko ajan ja joka käänteessä. kaikissa kouluissa ei näin systemaattista ole mutta tiedän kyllä tapauksen jossa näin oli vielä jokin aika sitten. muuten kyllä suomen koululaitos tuntu olevan ihan kirkon alainen vaikkei olekaan.(?)
uskonnonvapauttako? ei tosiaankaan, jos koulussa oppilas ei halua erottua joukosta, kaikki lapset eivät uskallakaan, niin pakko mennä joka kirkkokäynti ja muut ev.lut.jutut, ala-asteella ei uskonnon tunneilla juuri muuta käsitelläkään kuin Joulu, pääsiäinen jne ja minkähän uskonnon mukaan...ja muuten pakko mennä, on luvaton poissaolo jollei mene muiden mukana..ei lapsi voi tosiaan sanoa vastaan, ei kyseenalaistaa -
kyllä uskonnon numero putoaa jos ei olekaan tapahtumista samaa mieltä, jos vaikka kotona onkin asiat käsitelty eri valossa ja jos opettajalle menee oppilas sanomaan oman näkemyksen joka ei olekaan opettajan mieleen niin laskeehan siinä helposti käyttäytyminenkin ja silmätikuksi joutuu vähän kaikkiin muihinkin aineisiin.
uskonnon opetukseenhan ei tarvitse osallistua jos ei kuulu kirkkoon mutta tosiaan - kaikki lapset eivät halua kaveripainostuksenkaan pelossa erilaisiksi. uskonnon opetus pitäisi alkaa vasta lukiossa omana valinnaisena aineenaan taikka aikaisintaan ylä-asteella ja muuhun koulupäivään ei kuuluisi uskonnon tuputus kuulua mitenkään.
kotoahan sen opin kuuluu saada joskaan henk.kohtaista uskoa ei voi opettaa, ei kokeilla päntätä.
mutta tämä krusifiksin poistamisen pyytäminen luokkahuoneesta - josko olisi raamattua pyytänyt eräänkin opettajan luokasta poistettavaksi..ei silti ihan maailmanlaajuinen sota olisi tullut mutta aikamoinen kuitenkin.